Tosiasioiden tunnustamisesta

Suomessa on jo muutama poliitikkosukupolvi lopettanut ajattelemisen ja ryhtynyt toistelemaan vanhoja sloganeita ymmärtämättä että niiden synty on aikanaan liittynyt sen hetkiseen tilanteeseen ja että niitä on syytä harkita uudelleen tilanteen muuttuessa.

Esimerkiksi tosiasioiden tunnustaminen Venäjän suhteissa merkitsi 60 vuotta sitten että sota oli hävitty ja Venäjä oli hyökkäyskykyinen ja -haluinen. Sen mukaan toimittiin ja se oli siinä tilanteessa perusteltua vaikka ei välttämättä silloinkaan ainoa mahdollisuus.

Kun tilanne 1990-luvulla muuttui, ei Suomesta löytynyt poliitikkoa joka olisi ymmärtänyt (tai ainakaan uskaltanut ääneen sanoa) että tunnustettavat tosiasiat ovat erilaisia kuin heti sodan jälkeen. Suomen olisi pitänyt tunnustaa tosiasiat ja liittyä NATOon kun se tuli mahdolliseksi.

Nyt kun pysähtyneisyyden ajan poliitikot (Halonen, Tuomioja ja kumppanit) ovat saaneet päätöstä lykättyä, he voivat huokaista helpotuksesta, aika alkaa olla jo ohi liittymismahdollisuuden suhteen.

Vaikka olen minäkin sitä mieltä että liittyminen NATOon on nyt vähemmän perusteltua ja vaarallisempaa kuin 10-15 vuotta sitten, olen silti edelleen liittymisen kannalla. En usko että Venäjä tämän vuoksi aloittaa sodan Suomea vastaan. Jos Halonen tai joku muu venäjämielinen on eri mieltä niin sanokoon asiansa ääneen.

Jos asiaa ajatellaan Venäjän kannalta niin vielä NATOon liittymistä huonompi vaihtoehtoSuomelle on nykyinen liittoutumattomuus ja oman puolustuskyvyn rappeuttaminen. Venäjän (ja Neuvostoliiton) ääneenlausuttuna ja jopa perusteltuna pelkona on ollut jonkin muun maan hyökkäys Suomen kautta. Jos Suomi ei pysty puolustamaan aluettaan ketä tahansa vastaan niin Venäjän on järkevää ulottaa puolustuslinjansa Suomen alueelle.

Ehdotan siis että Suomi moninkertaistaa välittömästi puolustusmäärärahansa (Venäjän rauhoittamiseksi) ja jättää jäsenhakemuksen NATOon (suomalaisten turvaamiseksi).

Hyviä mielipiteitä asiasta löytyy paljon blogeista (esim. tuolla) mutta poliitikoilta kuullaan lähinnä vanhaa liturgiaa.

Muistelma toukokuulta 2007...

Venäjä vetäisi maton Euroopan energiasuunnitelmien alta sopimalla eteläisten naapuriensa maakaasuvarojen viennistä Venäjän kontrollissa.

Mitä Venäjä tarjosi mihin Eurooppa ei pystynyt vastaamaan? No sotilaallista voimaa. Jos kaasuputki olisi Euroopan valvonnassa niin kuka tahansa väkivaltaan valmis rosvo voisi mitätöidä moisen sopimuksen ilman että Eurooppa pystyisi sitä mitenkään estämään. Toki Eurooppa esittäisi jyrkän paheksuntansa, perustaisi erilaisia komiteoita kiistan rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja saattaisipa äärimmäisenä keinona viedä asian YK:n juorukerhoon kinattavaksi. Venäjä sen sijaan voi taata että sopimus pitää ja jos joku yrittää sitä horjuttaa niin sotilaallista voimaa riittää ja ennen kaikkea halua ja kykyä käyttää sitä.

Eurooppa on kuin sivistysperheen hemmoteltu lapsi joka ei pysty käsittämään mistä on kysymys kun vahvemmat vievät omaisuuden eikä kukaan pysty auttamaan. Poliisi on riisuttu aseista ja toimintaoikeuksista aivan kuten Euroopan armeijat. Kansainvälisessä politiikassa ei ole mitään vakuutusyhtiöitä joilta Eurooppa voisi hakea korvausta menetetystä omaisuudestaan.

Hesarin uutisessa sopimusta kuvataan myös Yhdysvaltojen tappioksi mutta sitä se on vain siinä mielessä että USA näkee pettymyksekseen liittolaisensa luisuvan yhä epätoivoisempaan tilanteeseen aivan valmistautumattomana ja kyvyttömänä edes ymmärtämään mistä on kyse. Mutta kuten sanottu, Yhdysvallat on itse syyllinen Euroopan nykyiseen alennustilaan ja lähitulevaisuudessa uhkaavaan tuhoon.

Ilmasto muuttuu

Tieteen Kuvalehdessä nro 14/2007 on mielenkiintoinen artikkeli kratz.. ei kun karthagolaisen Hannibalin sotaretkestä Roomaan. Artikkelissa on paljon mielenkiintoista asiaa suurvaltasuhteista mutta ohimennen huomasin myös hiukan epäkorrektin yksityiskohdan Hannibalin sotajoukon ankeista tunnelmista Alpeilla lokakuussa 218 ekr:

"Huntin maastosta ja etenkin vanhasta siitepölystä tekemät analyysit osoittavat, että puuraja oli silloin korkeammalla. Vaikka myös lämpötila oli siten nykyistä korkeampi, sola oli tuskin lumeton"

Leikkiä tulella

Kiinassa (ja monessa muussakin paikassa) on loppumaton reservi rutiköyhiä maalaispoikia jotka tekevät töitä miten halvalla tahansa ja globaali kilpailu on asettanut länsimaat hankalaan tilanteeseen. Suhteellisen edun periaate johon vapaakauppa on perustunut tuntuu vuotavan jostain; "suhteellinen etu" näyttää olevan nopeasti valumassa halvan työvoiman maihin myös koulutusta ja pääomaa vaativilla aloilla. Vastaukseksi USA:ssa on jo vanhastaan suuri joukko huonosti koulutettuja mustia ja muuta halpatyövoimaa. Uutena ilmiönä ovat tulleet laittomat latinot joita lienee liki 15 miljoonaa.

Eurooppa taas on avannut ovensa siirtolaisuudelle saadakseen aikaan oman köyhälistön työvoimakustannuksia tasaamaan, on samantekevää saadaanko ketään afrikkalaista maahantulijaa työllistettyä, jo pelkkä heidän olemassa olonsa tekee Eurooppalaisesta työvoimasta joustavampaa ja nöyrempää ja alentaa näin länsimaisenkin työn hinnan nippa nappa "suhteellisen edun" vaatimalle tasolle.

Erona USA:n ja EU:n välillä on lähinnä se että USA:ssa toimitaan, joko vahingossa tai tarkoituksella, järkevästi; ihmisiä otetaan tekemään töitä eikä verorahoilla "kotoutettaviksi", Euroopassa taas maksetaan työtä tekemättömälle alaluokalle siitä että he ovat olemassa; eivät sopeudu mutta tekevät paljon lapsia.

Varsinkaan Euroopassa ei osata laskea edes kahta sukupolvea tulevaisuuteen väestökehityksessä, Kiina (& co) näivettää länsimaat demografisesti kuten USA onnistui näivettämään Neuvostoliiton taloudelliset resurssit ylittävällä haasteella sotilaallisessa kilpavarustelussa.

Jotain olisi syytä tehdä, joko korjata taloustieteen teorioita, tai valistaa kansaa nykylinjan vääjäämättömästä seurauksesta; siinä missä USA:lla on vielä toivoa realistisen linjansa kanssa on Eurooppa jo tuominnut itsensä häviämään historiaan loistokkaaksi mutta lyhytaikaiseksi jääneeksi kokeiluksi tasapainoilussa idealismin ja taloudellisten dogmien välillä.

Euroopan alamäki

Yhdysvallat syöksi Euroopan tuhon tielle kun otti toisen maailmansodan jälkeen vastuulleen koko Euroopan sotilaallisen puolustuksen. Tämä vapaamatkustajan asema rappeutti Eurooppalaisten moraalin. Eurooppalaiset alkoivat kuvitella että kansainväliset kiistat voidaan selvittää neuvottelemalla, joustamalla ja sovittelemalla vaikka tosiasia on että kansainvälisen politiikan maailmassa on vain yksi oikeus ja se on vahvemman oikeus.

Eurooppa on niin sotilaallisesti kuin henkisesti kyvytön ja tahdoton huolehtimaan edes itsestään saati sitten muun maailman ongelmista. Kun Yhdysvaltojen voima nyt hupenee Kauko-idän nousevien jättiläisten ja Lähi-idän barbaaristen öljylottovoittajien puristuksessa, huomaa Eurooppa kohta olevansa yksin ja voimattomana esittämässä sopimuksia ja neuvotteluita sellaisille vastapuolille joiden ei tarvitse sopia koska Eurooppa joutuu antamaan kaiken mitä ne vaativat.

Euroopan surkeaa voimattomuutta osoittaa esimerkiksi se että Eurooppa joutuu sovittelemaan ja myötäilemään Venäjän öykkäröintiä vaikka Venäjän talouden koko on Italian ja Brasilian välissä ja Euroopassa myös Britannia, Ranska ja Saksa ovat taloudellisesti Venäjää suurempia.

Eurooppa on puolustuskyvytön saalis aarteenryöstäjille kunhan Yhdysvallat vetäytyy omalle saarelleen haavojaan nuolemaan. Ainoa jännityksen aihe on romahtaako Eurooppa sisäiseen vai ulkoa tulevaan kriisiin