Tieteellistä rasismia

Aamulla näin ohimennen pätkän "tiededokumentista", Alaston tiede: Mikä tekee ihmiseksi? (Naked Science: What is Human?).

Ohjelmassa verrattiin kolmea eri ihmisen esi-isiksi arveltua lajia ja keskusteltiin siitä millä perusteella niitä voisi pitää ihmisinä tai apinoina.

Lajit olivat luullakseni Australopithecus Africanus(käveli pystyssä), Homo Erectus (käveli pystyssä, käytti vaatteita, työkaluja ja tulta) ja kolmantena Homo Sapiens (kuten edellinen mutta älykkäämpi).

Päällimmäiseksi tunnelmaksi muutamasta näkemästäni ohjelmakatkelmasta jäi nolottava epätieteellisyys, Australopithecus Africanus oli havainnollistettu maskeeraamalla näyttelijä (nykyihminen joka oli mm. näytellyt gorillaa Sumuisten vuorten gorillat -elokuvassa) näyttämään jonkinlaiselta apinalta ja laitettu juoksentelemaan kaupungille ihmisiä säikyttelemään. Sitten kyseltiin ihmisiltä näyttikö otus heistä ihmiseltä vai apinalta.

Toinen huomio oli "poliittisesti korrekti rasismi" Homo Erectusta havainnollistamaan oli otettu jokseenkin tavallinsen näköinen valkoihoinen, keski-ikäinen, vähän ylipainoinen ja tod. näk. myös heteromies (alkukantaisuus ilmeni pitkän sotkuisen tukan ja ajamattoman parran perusteella).
Homo Sapiensia edusti hoikka, urheilijavartaloinen tummaihoinen mies.

Homo Erectus oli siis nykyihmistä vähemmän älykäs ja kuoli sukupuuttoon, Homo Sapiens taas kansoitti maailman ja kehitti mm. länsimaisen kulttuurin.

Toivottavasti ohjelma ei herätä ihonväriin (saati rotuun) liittyviä ennakkoluuloja ihmisissä.

Värin lyhyt historia

Uudessa Tiede-lehdessä kerrotaan että eurooppalaiset muuttuivat vaaleaihoisiksi vähemmän aikaa sitten kuin on luultu. Aiemman arvion, 40 000 vuotta, sijaan onkin nyt geenitutkimuksen ja mutaationopeuden arvioinnin perusteella päädytty arvioon että vaaleneminen tapahtuikin vasta ehkä 5 300 - 6 000 vuotta sitten.

Syy vaalenemiseen oli ongelma joka syntyi kun ruokavaliossa ei ollut riittävästi D-vitamiinia. Tämä taas johtui siitä että maanviljelijöillä kasvikset korvasivat D-vitamiinipitoisen lihan. Kasvipitoisen ruokavalion tueksi tarvitaan iholla auringon uv-säteilyn avulla syntyvää omaa D-vitamiinituotantoa ja tässä vaalea iho on tehokkaampi kuin tumma.

Leikkiä tulella

Kiinassa (ja monessa muussakin paikassa) on loppumaton reservi rutiköyhiä maalaispoikia jotka tekevät töitä miten halvalla tahansa ja globaali kilpailu on asettanut länsimaat hankalaan tilanteeseen. Suhteellisen edun periaate johon vapaakauppa on perustunut tuntuu vuotavan jostain; "suhteellinen etu" näyttää olevan nopeasti valumassa halvan työvoiman maihin myös koulutusta ja pääomaa vaativilla aloilla. Vastaukseksi USA:ssa on jo vanhastaan suuri joukko huonosti koulutettuja mustia ja muuta halpatyövoimaa. Uutena ilmiönä ovat tulleet laittomat latinot joita lienee liki 15 miljoonaa.

Eurooppa taas on avannut ovensa siirtolaisuudelle saadakseen aikaan oman köyhälistön työvoimakustannuksia tasaamaan, on samantekevää saadaanko ketään afrikkalaista maahantulijaa työllistettyä, jo pelkkä heidän olemassa olonsa tekee Eurooppalaisesta työvoimasta joustavampaa ja nöyrempää ja alentaa näin länsimaisenkin työn hinnan nippa nappa "suhteellisen edun" vaatimalle tasolle.

Erona USA:n ja EU:n välillä on lähinnä se että USA:ssa toimitaan, joko vahingossa tai tarkoituksella, järkevästi; ihmisiä otetaan tekemään töitä eikä verorahoilla "kotoutettaviksi", Euroopassa taas maksetaan työtä tekemättömälle alaluokalle siitä että he ovat olemassa; eivät sopeudu mutta tekevät paljon lapsia.

Varsinkaan Euroopassa ei osata laskea edes kahta sukupolvea tulevaisuuteen väestökehityksessä, Kiina (& co) näivettää länsimaat demografisesti kuten USA onnistui näivettämään Neuvostoliiton taloudelliset resurssit ylittävällä haasteella sotilaallisessa kilpavarustelussa.

Jotain olisi syytä tehdä, joko korjata taloustieteen teorioita, tai valistaa kansaa nykylinjan vääjäämättömästä seurauksesta; siinä missä USA:lla on vielä toivoa realistisen linjansa kanssa on Eurooppa jo tuominnut itsensä häviämään historiaan loistokkaaksi mutta lyhytaikaiseksi jääneeksi kokeiluksi tasapainoilussa idealismin ja taloudellisten dogmien välillä.