"Kun Intia itsenäistyi elokuussa 1947, se jaettiin uskonnon perusteella kahtia. Toisesta osasta muodostettiin islaminuskoinen Pakistan - Intian itsenäisyystaistelijan Mahatma Gandhin vastustuksesta huolimatta
....
[Intian viimeinen varakuningas] Mountbatten yritti epätoivoisesti suostutella Intian muslimien johtajan Mohammed Ali Jinnahin hyväksymään jonkin muun ratkaisun hindujen ja muslimien väliseen riitaan. Kun yritykset jäivät turhiksi, Mountbatten joutui julistamaan jakosuunnitelmansa 3. kesäkuuta 1947"
Suri kirjoittaa myös, ja sama toistetaan Aamulehden uutisosiossa 15.8.2007, että kahtiajaossa kuoli ainakin miljoona ihmistä ja kymmenet miljoonat menettivät kotinsa.
Intia ja Pakistan ovat suuria, väkirikkaita maita ja kummallakin on nykyään ydinase. Vaikka maiden rajoilla onkin kahakoitu useaan otteeseen, ei isompaa rähinää ole syntynyt. Voisiko tästä oppia jotakin?
Ajatellaanpa että Intia olisi majoittanut Pakistanista karkotetut kymmenet miljoonat Pakistanin rajan tuntumaan väliaikaisiin pakolaisleireihin, alkanut kutsua heitä esimerkiksi pakistiinalaisiksi, kannustanut näitä ihmisparkoja suuntaamaan kaiken tarmonsa Pakistanin ja muslimien vihaamiseen ja paluuvaatimusten esittämiseen sekä naapurimaahan kohdistuviin terrori-iskuihin. Ja YK olisi perustanut oman organisaationsa yksinomaan näitä pakolaisia varten, sanotaan nyt vaikka UNRWE (United Nations Relief and Works Agency for Pakistane Refugees in the East)
Luulen että tilanne olisi saatu kärjistettyä ydinsodaksi ja Intian valitsema "lusikka kauniiseen käteen" -linja on ollut parempi.
Jostain syystä 1940-luvun lopulla tapahtuneista lukemattomista pakolais- ja väestönsiirtokriiseistä kaikki muut on hoidettu juuri tosiasiat tunnustamalla ja tilanteeseen sopeutumalla mutta yksi on jätetty hoitamatta. Palestiinalaispakolaisten epäinhimillinen kohtelu on saanut YK:n siunauksen (Vrt. UNRWA (United Nations Relief and Works Agency for Palestine Refugees in the Near East)) ja se on monien länsimaisten vasemmistointellektuellien ja natsimielisten yhteinen lempilapsi. Se yhdistää länsimaiden älymystöä ja juntteja sekä länsimaiden ja islamilaisten maiden muslimeja. Palestiinalaisten tilanne on osoitus siitä miten vähän ihmisten kohtalo kiinnostaa aatteen palvojia.
2 kommenttia:
Kirjoitat kauniisti nimeltä mainitusta intialaisesta, joka on mielestäsi "mainio esimerkki menestyneestä maahanmuuttajasta."
Kyseisen henkilön "menestymisestä" tulet varmaan toisenlaisiin ajatuksiin, kun olet lukenut, miten Suomen talouselämän "lippulaivaksi" kutsuttu suuri kansainvälisestikin menestynyt monialakonserni kohteli ko. korkeasti koulutetun maahanmuuttajan. Pääset selville tämän "mainion esimerkin" kontribuutiosta kyseisen suuryrityksen menestymiseen lukemalla toimittaja Hannu Sokalan kirja "Maailma taskussa"(Tammi/2002). Kirjan 2:luvussa on seikkaperäisesti kerrottu, miten tämä maahanmuuttaja auttoi kyseistä yritystä pääsemään kansainvälisille markkinnoille v. 1984. Ja myös, miten hän toteutti tämän suuryrityksen silloisen pääjohtajan unelman päästää Amerikan markkinnoille.
Nyt tämä suuryritys on omalla alalla maailman johtava "brandi". Sen liikevaihto on suurempi kuin Suomen Valtion budjetti. Ja Suomen kansa on nyt ylpeä tästä komeasta ja suuresta "lippulaivasta", jonka slogani on: "Connecting People".
Lukemalla Sokalan kirjan saat selville myös, miten tämä suuri ja mahtava yritys lopulta palkitsi ko. henkilön, varsinkin sen jälkeen kun tämä lojaali ja rohkea maahanmuuttaja oli tehnyt ainutlaatuisen palveluksen Suomen kansantalouden hyväksi.
Kirjoitat fiksusti monesta asiasta ja ilmaiset suorapuheisesti mielipiteesi myös hyvin arkaluonteisista aiheista. Uskallatko kirjoittaa rehellisesti mielipiteesi tästä vaietusta Suomen taloushistorian häpeätahrasta?
Kiitos kommentista ja kirjavinkistä. Kenties palaan asiaan myöhemmin.
Lähetä kommentti