Kiinassa (ja monessa muussakin paikassa) on loppumaton reservi rutiköyhiä maalaispoikia jotka tekevät töitä miten halvalla tahansa ja globaali kilpailu on asettanut länsimaat hankalaan tilanteeseen. Suhteellisen edun periaate johon vapaakauppa on perustunut tuntuu vuotavan jostain; "suhteellinen etu" näyttää olevan nopeasti valumassa halvan työvoiman maihin myös koulutusta ja pääomaa vaativilla aloilla. Vastaukseksi USA:ssa on jo vanhastaan suuri joukko huonosti koulutettuja mustia ja muuta halpatyövoimaa. Uutena ilmiönä ovat tulleet laittomat latinot joita lienee liki 15 miljoonaa.
Eurooppa taas on avannut ovensa siirtolaisuudelle saadakseen aikaan oman köyhälistön työvoimakustannuksia tasaamaan, on samantekevää saadaanko ketään afrikkalaista maahantulijaa työllistettyä, jo pelkkä heidän olemassa olonsa tekee Eurooppalaisesta työvoimasta joustavampaa ja nöyrempää ja alentaa näin länsimaisenkin työn hinnan nippa nappa "suhteellisen edun" vaatimalle tasolle.
Erona USA:n ja EU:n välillä on lähinnä se että USA:ssa toimitaan, joko vahingossa tai tarkoituksella, järkevästi; ihmisiä otetaan tekemään töitä eikä verorahoilla "kotoutettaviksi", Euroopassa taas maksetaan työtä tekemättömälle alaluokalle siitä että he ovat olemassa; eivät sopeudu mutta tekevät paljon lapsia.
Varsinkaan Euroopassa ei osata laskea edes kahta sukupolvea tulevaisuuteen väestökehityksessä, Kiina (& co) näivettää länsimaat demografisesti kuten USA onnistui näivettämään Neuvostoliiton taloudelliset resurssit ylittävällä haasteella sotilaallisessa kilpavarustelussa.
Jotain olisi syytä tehdä, joko korjata taloustieteen teorioita, tai valistaa kansaa nykylinjan vääjäämättömästä seurauksesta; siinä missä USA:lla on vielä toivoa realistisen linjansa kanssa on Eurooppa jo tuominnut itsensä häviämään historiaan loistokkaaksi mutta lyhytaikaiseksi jääneeksi kokeiluksi tasapainoilussa idealismin ja taloudellisten dogmien välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti