Vaikka olinkin pettynyt ja loukkaantunut Soinin päätöksestä jättää Jussi Halla-aho ulos ehdokaslistalta ja omien kannattajien ivaamisesta ja vähättelystä niin pääsin kuitenkin nopeasti jaloilleni. Syynä ehkä se että olen luonteeltani opportunistinen pragmaatikko enkä idealistinen tunneihminen.
Halla-ahon päätös jättäytyä pois kansanliikkeen listalta oli minulle myös lopulta helpotus vaikka olinkin itse masinoinut kuusi kannattajakorttia Juha Mäki-Ketelän keräykseen.
Nyt vaalien jälkeen voin olla myös suhteellisen tyytyväinen. Vaikka olikin pieni mahdollisuus suureen yllätykseen, niin todennäköisempänä pidän että tunnelma olisi nyt kuitenkin melko lässähtänyt, Halla-aho ei olisi kansanliikkeen ehdokkaana päässyt läpi eikä mediahuomio varmaankaan olisi ollut kovin kummoinen koska häntä olisivat boikotoineet niin media kuin Perussuomalaisetkin. Myös jatko olisi näin ollut todella tuskainen, seuraaviin eduskuntavaaleihin mennessä ei uutta puoluetta saada uskottavaan kuntoon, eikä vanhojen puolueiden kautta pääse läpi valtavirrasta erottuva joukko.
Moni näytti asettavan toiveensa Kokoomuksen linjan muuttumiseen Pöntisen äänimäärän painostamana mutta tätä pidin jo alun perin täysin epärealistisena haaveena. Pöntisen junttilinja keräsi varmaankin kaikki ne äänet jotka tuolla retoriikalla ja 100 000€:n mainosbudjetilla oli kerättävissä. Kokoomus ei edes kiittänyt äänistä mutta katsoi kokonaisäänimääränsä olevan kansalta vahva tuki nykylinjan jatkamiseen.
Kokoomuksessa saatetaan olla oikeastikin sitä mieltä että maahanmuuttolinjaa pitää tiukentaa mutta sen linja on selvästi sellainen, että maahan halutaan mielellään ottaa halpatyövoimaa tekemään pienemmällä palkalla ja huonommilla työehdoilla niitä töitä joita kantaväestö ei halua minimipalkalla tehdä, eikä varsinkaan orjuuttavilla työehdoilla.
Suomen tulevaisuuden kannalta on melko samantekevää millä perusteilla maahan ghettoutuva ja sopeutumaton alaluokka ulkomailta tuodaan. Saksan kulttuurin hajoaminen ja islamisoituminen työperäisten turkkilaisten sopeutumattomien jälkipolvien myötä muuttaa maata yhtä varmasti kuin Ruotsin sosiaaliperäinen maahanmuuttokin.
Maahanmuuttokriittisten paras linja on suhtautua kriittisesti kaikkeen maahanmuuttoon ja paras kanava on näidenkin vaalien jälkeen Perussuomalaiset. Eettisesti lähellä meitä ovat myös kristilliset sekä työväenliike niiltä osin kuin se puolustaa suomalaista työtä ja suomalaisia työntekijöitä.
Pahimpia vastustajia ovat todellisuudesta vieraantunut eliitti, maailmoja syleilevät Vihreät ja idealistiset internationalistiset kommunistit mutta toisaalta myös isänmaaton pääoma.
Monikulttuurisessa maailmassa koulutettu ja hyväosainen menestyjä pärjää aina, jos ei Suomessa niin sitten jossain toisessa maassa. Suurimmalla osalla suomalaisista ei ole kuitenkaan mahdollisuutta valita asuinmaataan ja suurin osa ei edes halua vaihtaa vaan säilyttää nykyinen isänmaansa sellaisena että täällä on hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti