Maahanmuuton kannattamisessa on nähtävissä kahta koulukuntaa, "järki ja tunteet".
Nämä menevät sekaisin ja yhdistyvät eri kombinaatioissa "tavallisilla" ihmisillä, mutta mielipidejohtajilla ero on selvempi.
Maahanmuuttokriittisten päähuomio kiinnittyy tunneryhmän ja heidän perusteluidensa lyttäämiseen. Tämä onkin helppoa koska perustelut ovat höttöä ja tavoite epäselvä ja epärealistinen (sikäli kuin mitään tavoitetta edes on olemassa). Tunneryhmä vetoaa inhimillisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja velvollisuuteen sekä länsimaiden syyllisyyden velkaan. Tarvittaessa mihin tahansa että saataisiin itselle hyvä omatunto ja muille syyllisyydentuntoa.
Vähemmälle huomiolle, ja vähemmälle vastustukselle jää "järki" -joukkueen analysointi ja heidän argumenttiensa perkaaminen. Tähän vaikuttaa se että järkiryhmä pitää ilmeisesti tarkoituksella matalaa profiilia, heidän perustelunsa ovat järkeviä (tai ainakin järkevän kuuloisia) ja he esiintyvät usein maahanmuuttokriittisten rinnalla "tunne" -ryhmän tavoitteita vastaan.
Järkiryhmän perusteita ovat väestörakenteen korjaaminen, huoltosuhde, taloudellinen kilpailukyky ja alakohtainen työvoimapula.
Järkiryhmä kannattaa nimenomaan työperäistä maahanmuuttoa ja saattaa ainakin puheissa suhtautua varsin nuivasti humanitaariseen maahanmuuttoon.
Itse vastustan jyrkästi myös järkiperusteista maahanmuuttoa (ongelmanratkaisuna), väestörakenne ja huoltosuhde, samoin kuin talouden kilpailukyky ovat meidän sisäisiä ongelmiamme jotka me voimme ratkaista omin voimin. Työperäisen maahanmuuton seurauksena suomalaisen halpatyövoiman kilpailukyky laskee nollaan ja osa suomalaisista syrjäytyy kokonaan työelämästä.
Kumma kyllä halpatyövoimaa halutaan juuri niille aloille joilla tuotantoa ei voida siirtää kokonaisuudessaan ulkomaille.
Tämä halpatyövoiman haaliminen on koko länsimaailmaa koskettava ilmiö. Ilmeisesti on tultu siihen tulokseen että Kiinan, Intian ja muiden vastaavien maiden väestörakenne, valtavine halpoine työvoimareserveineen on kilpailuetu johon emme pysty vastaamaan muulla tavoin kuin muuttamalla oma väestörakenteemme samanlaiseksi.
Jos näin todella on, Etelä-Afrikan tie on myös meidän tiemme. Mielenkiinnolla seuraan miten Japani menestyy robottiratkaisunsa varassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti